< Previous20 RUUKKIKYLÄT LAPSET T eijon kyläkoululla käy kova kuhina, kun traktori saapuu huristen koulun ta- kana olevalle maatilkulle. Aurinko paistaa lähes pilvettömältä taivaalta, ja lämpötila tuntuu kohoa- van huhtikuisena päivänä lähemmäs viittätoista astetta. Paikalla olevat 12 oppilasta ovat saapuneet opettajien johdolla katsomaan silmät tarkkoi- na, kun Vilniemestä traktorillaan huristellut Hannu Fredriksson tulee jyrsimään peltoa. Hän on nähnyt talkooilmoituksen Teijon Alueen Kyläyhdistyksen tiedotelehdessä, ja apu onkin enemmän kuin tarpeen. Päivän asialistalla on nimittäin hyvin tärkeä tehtävä – koululle on tarkoitus kasvattaa yhteisvoimin perinnekasvi- niitty, jotta kukat voisivat kukoistaa ja perhoset sekä pörriäiset päästä niitä pölyttämään. Luonnon monimuotoisuuden vaaliminen on yksi Teijon kyläkoulun valttikorteista. Se kuuluu myös koulun strategiaan. Koulu on kuu- lunut vuodesta 2022 Vihreä lippu -toimintaan, joka on Suomen laajin kestävän kehityksen ohjelma. Vihreä lippu -toimintaa toteutetaan tiiviissä yhteistyössä Teijon Luontokoulun kanssa. Kansainvälinen sertifikaatti myönnetään päiväkodeille, kouluille ja vapaa-ajan toimijoille, jotka kehit- tävät toimintaansa kohti kestäväm- pää arkea. Oppilaat ovat tehneet lu- kuvuoden aikana useita luontoretkiä, viimeisimpänä lintuja bongailemaan viereiselle Sahajärvelle. Lähiluonto on täällä kirjaimellisesti lähellä, sillä pientä kyläkoulua ympäröi Teijon upea kansallispuistoalue. Kevääseen on kuulunut myös nikkarointihommia. – Rakensimme oppilaiden kanssa linnunpöntöt ja k ävimme kiinnittä- mässä ne koulun alueelle ja urheilu- talon ympäristöön. Linnunpöntöt, hyönteishotellit ja niityn perustami- nen liittyvät Vihreä lippu -projektiin, jota me Teijon koulussa toteute- taan, ja jossa Teijon luontokoulu on mukana, kertoo 1.–3.-luokkalaisten opettaja Laura Mäenpää . Kun maa on muokattu, tulee oppilaiden vuoro. – Nyt kun traktori on hommansa tehnyt, pääsette tasoittamaan maata. Ajatelkaa, tehdään herhiläisille ihana kukkaniitty. Tehdään huolellista työtä, ja tärkeää työtä, ohjeistaa luokanopettaja. Herhiläisillä onkin tärkeä tehtävä ylläpitää monimuotoista luontoa, ja vastavuoroisesti monimuotoinen luonto toimii avaimena monipuoli- siin pölyttäjäkantoihin. Suurin osa maapallon viljelykasveista tarvitsee hyönteisten tuomaa pölytystä, ja pö- lyttäjäkanta on monien tutkimusten mukaan vähentynyt 2000-luvulla. Jokaista pörriäistä siis tarvitaan. Pellolla lapset innostuvat kaivele- maan maata – rauhallinen tasoittelu muuttuu möyhimiseksi. – Kuka löytää eniten kastematoja! yksi oppilaista huuhdataa ja aloittaa leikkimielisen kilpailun. Vastajyrsit- ty multa on kuohkeaa, ja sitä kelpaa möyhiä. – Tässä täytyy irrottaa mullat kök- käreistä… Ja jos oikein hyvä tuuri käy, ei tiedetä, vaikka löydettäisiin oikein vanhoja esineitä, juttelee opettaja. – Haistatteko jo, miltä kevät tuok- suu? hän kysyy oppilailta. – Ei, me haistetaan vain lanta, tulee ekaluokkalaisen Kasperin ripeä vastaus. Yksi oppilaista on löytänyt lieron, ja pian matoja on kerätty jo kymmenkunta. Teijon koulun rehtori Mikko Linna seuraa toimintaa taitettavalta tuolilta sivusta käsin. Kun pelloista tulee puhe, Mikolla on kertomatietoa. – Nämä niityt ovat vanhoja peru- namaita keisarin vallan ajalta ennen itsenäistymistä. Silloin opettajat ovat saaneet osan palkastaan viljelysmaa- na – ovat sitten viljelleet omat ruo- kansa täällä ehkä vielä 1960-luvulla. Niihin aikoihin Mikko ei vielä toiminut rehtorina, mutta muuten uraa Teijon koulussa on kestänyt jo 35 vuotta, joten voi sanoa hänen Kyläkoulu vaalii luonnon monimuotoisuutta Teijon koululaisten perustama perinnekasviniitty tuo pörriäisille ja perhosille oman kodin kyläkoulun takapihalle. Hannu Fredriksson tuli traktorilla auttamaan koulun pellon muokkauksessa. Lähiluonto on täällä kirjaimellisesti lähellä, sillä pientä kyläkoulua ympäröi Teijon upea kansallispuistoalue.We love Terho Teijon koululla liehuu vihreä lippu salossa jo kolmatta vuotta, mikä tarkoittaa luonnon ja ympäristön huomioimista koulun arjessa. Vihreä lippu on samalla merkki osallisuu- desta kansainväliseen kestävän kehityksen kouluverkostoon, maailman laajimpaan Eco Schools -ohjelmaan, joka tavoittaa yhteensä 20 miljoonaa lasta sekä nuorta ja toimii 68 eri maassa. Vihreä lippu -toiminta Teijon koulussa tapahtuu yhteistyössä Teijon luontokoulun kanssa. Teijon luontokoulun ympäristö- kasvattaja Hanna Raivikko on suunnitellut Vihreä lippu -projektia yhdessä Teijon Alueen kyläyhdistyksen ja opettajien kanssa. vihrealippu.fi, teijonluontokoulu.fi nähneen kaikenlaista. Teijon koulu itsessään on jo yli 150-vuotias. Teijon tehtaat perusti koulun vuonna 1869, mikä teki siitä aikoinaan ensimmäisen varsinaissuomalaisen kansakoulun. Nykyisen vaaleankeltaisen ja pipar- kakkumaisen päärakennuksen kerro- taan valmistuneen vuonna 1913. Alakoululaiset Aada, Elli ja Stella ovat jo nähneet kevään aikana lempi- perhosiaan eli sitruunaperhosia. Tyttöjen mielestä niityn perusta- minen on tärkeää juuri eläinten ja perhosten takia. Aada kertoo, että pörriäiset ja perhoset saavat ravintoa, kun niitä auttaa niityn perustamisella. Stellan ja muiden tyttöjen mieles- tä onkin ihanaa, että eläimiä näkee enemmän, kun niille tekee kodin. Niittysiementen hankinnassa on avustanut Teijon Alueen Kyläyhdistys. Siemensekoitukset ovat usein ulko- maisia ja niissä on paljolti eroja, eikä mitä tahansa ole kansallispuistoalueen lähelle suotavaa istuttaa. Luonnolle on parasta, että niitty perustetaan suomalaisista, mieluiten lähialueen siemenistä. Koulun niitystä tulee ensin perinne- kasviniitty, ja myöhemmin on tarkoi- tus kerätä lisää siemeniä lähialueen luonnonkasveista, jolloin niitty muuttuu pikkuhiljaa luonnonniityksi ja edist ää täten luonnon monimuotoi- suutta. Kevätpäivän lämpö, lisääntyvä vehreys ja tekemisen rytmi tarttuvat herkästi. Vaikka lapset ovat tottuneita luonnonystäviä ja nauttivat koulupäi- västä, kesän lähestyminen kutkuttaa. Aadan, Stellan ja Ellin mielestä on ”ihan sairaan hauskaa”, kun kevät vaihtuu kohta kesään ja loma on edes- sä. Kesässä parasta on se, että pääsee uimaan – joko Sahajärven rantaan tai Mathildedalin uimarannalla jopa mereen. Jospa sielläkin näkisi niitä ihania, kirkkaankeltaisia sitruuna- perhosia. Teksti: Pia-Marie Saario Kuvat: Nina Kaverinen Teijon kyläkoulun uutena Vihreän lipun teemana on luonnon monimuotoisuus, ja sen myötä oppilaat ovat rakentaneet linnunpönttöjä ja hyönteishotelleja sekä perustaneet oman perinnekasviniityn, kertoo ympäristökasvattaja ja luokanopettaja Hanna Raivikko. Teijon kyläkoulu kuuluu kansainväliseen Eco Schools -ohjelmaan22 RUUKKIKYLÄT VAPAA-AIKA M eren äärellä Teijon ja Matildan välissä asuvalle Liisa Vahlstenille kalastus on elämäntapa, jonka hän oppi jo pikku- tyttönä istuessaan ahkerasti kalastaneiden vanhempiensa veneen keulassa. Lähtö verkkoja kokemaan on juurtunut syvälle ja tuo päiviin sopivan rytmin ja aikataulun. Vahlsten kalastaa vaihtelevasti ympäri vuoden. – Vaikea olisi kuvitella elämää ilman kalasta- mista. Veri vetää vesille niin vahvasti, ja kalastus on hyvää vastapainoa muulle tekemiselle. Lisäksi se on mainiota liikuntaa, joka on tässä iässä hyvin tärkeää. Veneillessä koko keho pääsee töihin. Kalastan edelleen ensimmäisellä omalla veneel- läni, jonka nimi on osuvasti Ensi. Vahlsten asui pitkään ulkomailla, mutta pa- rikymmentä vuotta sitten elämä kuljetti hänet takaisin tuttuihin lapsuusmaisemiin. Tuolloin myös kalastaminen tuli jälleen tiiviimmäksi osaksi arkea. Merellä mieli lepää ja ajatukset selkiytyvät. Vahlstenin mukaan onkiminen ja virvelöinti eivät ole hänen juttujaan, mutta verkkokalastus tuntuu omalta. – Eniten täältä lähivesiltä nousee ruokakalana kuhaa, mutta säännöllisesti myös haukea, lahnaa, silakkaa, ahventa ja siikaa. Onpa verkkoon tarttu- nut joitakin kertoja myös meritaimen. Vahlstenin kotirannasta löytyy rouhea fileoin- tipöytä, jonka äärellä hän fileoi kalat aina paitsi rankkasateella. Parhaan fileointiveitsen hän kehuu olevan joustavan ja kapeateräisen. Vahlstenin verkoilla pyydetyt kalat ovat todellista lähiruokaa, sillä ne voivat päätyä merestä lautaselle parhaim- millaan kahdessa tunnissa. Useimmiten kuitenkin hän laittaa kalat pakastimeen myöhempää käyttöä varten. Kalapullia varten hauet voi jauhaa lihamyl- lyllä ja valmistaa herkullisia pullia ja pihvejä. Vahlsten on myös suunnitellut jakavansa osaamis- taan muillekin järjestämällä fileointikursseja. – Ehdoton suosikkireseptini on hapankorppu- muruilla kuorrutettu kuha, joka paistetaan voissa ja maustetaan suolalla sekä valkopippurilla. Sitä tarjoan aina myös jokakeväisillä kuhajuhlilla, jonne kutsun perheen ja ystävät syömään, Vahlsten hymyilee. Konkarikalastajan silmät syttyvät puheen kääntyessä jälkikasvuun. Kaksi aikuista poikaa perheineen asuvat toisaalla ja käyvät säännöllisesti Vahlstenin luona vierailulla. Lapsenlapsetkin ovat jo ehtineet tutustua verkkokalastuksen saloihin isoäitinsä asiantuntevassa opissa ja tunnistavat eri kalalajeja. Yhteinen vesille lähtö on aina odotettua ja riemu saaliin saamisesta suuri. Kalastamisen lisäksi Vahlstenin päivät täyttyvät omakotitalon laajan piha-alueen hoitamisesta ja kasvimaalla möyrimisestä. Hän kuvailee itseään sosiaaliseksi erakoksi, joka viihtyy omissa olois- saan, mutta kaipaa säännöllisesti myös toisten ihmisten seuraa. Vahlsten osallistuukin erilaisiin kylätalkoisiin, ja kesäaikaan hänet voi nähdä Teijon Vuosien kokemus on opettanut Liisa Vahlstenin tuntemaan kalojen liikkeet. Verkkokalastuksen annista pääsevät nauttimaan säännöllisesti myös läheiset. Kalaverkot vesille Liisan kalastusvinkit • Erilaiset kalat viihtyvät erilaisissa ympäristöissä. Siika on kirkkaiden vesien kala, kun taas kuhaa tapaa enimmäkseen harmaammilla vesillä. • Lokkien runsaasta määrästä voi päätellä silakoita uivan lähettyvillä. • Otollisimmat saalispaikat löytyvät syvänteiden reunoilta ja vuodenajoilla on merkitystä saaliin määrään. • Myös tuulen suunta vaikuttaa kalaonneen. Pohjoistuulen puhaltaessa verkot jäävät tyhjiksi, mutta myöskään kovalla hellekelil- lä kala ei liiku. kirkossa kertomassa siitä ja alueen historiasta. – Vuokraan myös Airbnb-mökkiä, ja siellä on majoittunut kymmenen vuoden aikana matkaili- joita ympäri maailmaa. Kaukaisimmat heistä ovat saapuneet Australiasta ja Etelä-Koreasta. On hienoa esitellä heille suomalaista luontoa sekä paikallista kyläelämää. Teksti: Tiina Pitkänen Kuva: Nina Kaverinen Liisa Vahlsten oppi verkkokalastuksen taidot jo lapsena.P y s y P y s y F Ö L Y S ! F Ö L Y S ! @perkkari @perkkari1944 pernionseudunlehti.fi/lehtitilaus seuraasomessa: tilaalehti: Olli Lehti 0400 828 699 olli.lehti@kiinteistokolmio.fi Mathildedalin Ruukki Oy TEIJON RUUKKIYHTIÖT Teijolla tehdään minitaloja WWW.UINU.FI Uudistuotantoa, myös saaristossa, rakentamista vahvalla kokemuksella WWW.1KOTI.FI Parhaat valikoimat Hangosta Lappiin, johtavaa kiinteistönvälitystä vuodesta 1986 alkaen WWW.KIINTEISTOKOLMIO.FI RAKENNAMME, VUOKRAAMME, VÄLITÄMME JA OSTAMME KIINTEISTÖJÄNext >